15. elokuuta 2019

yhtä kysymystä?

elämä on muuttuvaa, eikä tiet sen varsilla johda aina toivomaamme suuntaan. välillä eteen saattaa tulla isojakin ylämäkiä joiden jälkeen isoja alamäkiä. välillä edessä saattaa olla jokin este tai suunta johon kulkea hukkuu kokonaan. lopulta kuitenkin palaa polulle joka johdattaa oikeaan suuntaan. se vaatii vaan oman aikansa.

elämässä tulee väistämättä eteen tilanteita, joille me emme voi mitään. asiat on hyväksyttävä ja yritettävä tehdä siinä tilanteessa oma mahdollinen paras. 

sanon aina, että vaadin vain parasta itseltäni. tällä hetkellä en tee niin. en vaadi itseltäni parasta, sillä rehellisesti sanottuna en tiedä mitä se on. olen hukassa. 

en osaa, enkä kykene arvioimaan omia voimavarojani niin, että pystyisin antamaan itsestäni vain parastani, saatikka sitten vaatimaan omaa parastani. voisin aloittaa unesta?

poltan kynttilää molemmista päistä jälleen. mietin samalla milloin se oikeasti palaa loppuun. en halua myöntää edes itselleni olevani väsynyt. väsynyt ja tietämätön. 

haluaisin selvyyden.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti